Piiitkältä tuntunen odottelun jälkeen taivas aukeni ja heti otin kuvasarjan kääpiönovasta V630 Cas. Sillä välin komeetta Lulin oli kivunnut jo mukavasti kuvauskorkeudelle. Eri valoituksia kokeillen sain heikohkon pyrstön näkyviin 20 sek. valoituksella. Mielestäni pyrstön pituus on kasvanut, mutta vastapyrstö on hävinnyt! Lisäksi pieni purkaus havaittavissa koman yläpuolella (kts. kuva sivullani). Kiikareilla komeetta näkyi, mutta paljain silmin katosi valosaasteen taakse. Puolenyön jälkeen utu sitten jo tulikin ja lopetin kuvaukset. Pakkanen ei vaivannut eikä tuulikaan.. Harvinaista 🙂
Previous Post: Ja pilviä
Next Post: Salpausselän kisat